Siirin unettomuus

Siiri oli yksinäinen ja itsenäinen pieni susi, joka asui pitkän hiekkatien päässä sijaitsevassa pienessä punaisessa mökissä metsän keskellä.
Hän oli tyytyväinen elämäänsä ja mökkinsä sijaintiin, koska hän ei kaivannut ihmisten seuraa eikä kaupungin kiireitä. Luonto oli hänen kotinsa, ja siellä Siiri tunsi olonsa onnelliseksi ja vapaaksi.

Joka ilta, kun aurinko laski, Siiri valmistautui nukkumaanmenoon. Kuitenkin nukahtaminen osoittautui hänelle haasteelliseksi, sillä uni ei tullut helposti. Siiri kääntyili vuoteellaan levottomasti ja yritti kaikin keinoin nukahtamista, mutta uni ei tullut millään. Hän oli jo kokeillut kaikkia keinoja, mutta mikään niistä ei tuntunut auttavan.
Siiri tunsi itsensä neuvottomaksi eikä tiennyt enää, mitä tehdä. Hänellä ei tuntunut olevan enää mitään keinoja jäljellä mitä hän ei olisi jo kokeillut.
Eräänä iltana Siiri päätti lähteä metsään etsimään apua kavereitaan. Hän astui ulos mökistään, kun ilta alkoi hämärtää kauniisti.

Heti ensimmäisenä tuli iloisesti vastaan notkea ja sulavaliikkeinen orava nimeltä Lumo. Lumo oli luonteeltaan hyvin tasapainoinen orava, joka löysi elämänsä rauhallisuuden jokailtaisista joogaharjoituksistaan. Hän oli juuri päättänyt päivän joogaharjoituksensa ja hänen sydämensä oli täynnä iloa ja virkeyttä. Lumo huomasi Siirin lähestyvän häntä kysyvän näköisenä ja meni iloisesti häntä vastaan tervehtimään.
"Lumo", Siiri sanoi väsyneenä, "en saa unta öisin. Voisitko kertoa minulle, miten nukahtaisin helpommin?"
Lumo pudisteli viisasta päätään ja vastasi lempeällä äänellä: "Siiri, minäkin olen joskus taistellut unettomuuden kanssa. Paras neuvo, jonka minä voisin antaa, on rentoutua ja hiljentää mielesi. Kuvittele mielessäsi joku rauhallinen paikka, jossa voit levätä. Ehkä se auttaa sinua nukahtamaan. Se on ainakin sellainen keino millä minä saan unta joka ilta".
Siiri kiitti Lumoa hyvästä neuvosta ja jatkoi matkaansa syvemmälle metsään.
Seuraavaksi hän kohtasi lempeän Kasper-ketun, joka oli lepäämässä ilta-ateriansa jälkeen. Kasper makasi lempipaikallaan koppinsa päällä antaen auringon säteiden lämmitellä hänen kasvojaan, mikä loi lempeän ilmeen hänen piirteilleen. Kasperin punertava turkki hohti kauniisti auringonlaskun valossa, joka korosti sen upeutta entisestään.
"Kasper", Siiri sanoi hiljaa, "en voi nukahtaa öisin. Voisitko auttaa minua? Onko sinulla mitään hyvää neuvoa minulle, miten saisin unta?".
Kasper hymyili ystävällisesti ja vastasi: "Siiri, tiedän hyvin, miltä unettomuus tuntuu. Olen oppinut, että rauhoittavat rutiinit ennen nukkumaanmenoa voivat auttaa. Kokeile esimerkiksi lukea kirjaa, kuunnella rauhoittavaa musiikkia tai vaikkapa juoda lämmintä kamomillateetä. Ne voivat auttaa sinua rentoutumaan ja valmistautumaan uneen".
Siiri kiitti Kasperia neuvoista ja jatkoi matkaansa takaisin mökilleen. Hän oli saanut hyviä vinkkejä, mutta ennen kuin hän ehti astua sisään mökkiinsä, hänen katseensa osui oksalla istuvaan pöllöön nimeltä Unto.


"Unto", Siiri sanoi toiveikkaasti, "minulla on vaikeuksia nukahtaa. Kysyn vielä sinullakin onko sinulla jotain hyvää vinkkiä antaa minulle?"
Unto katseli Siiriä viisailla silmillään, pyöritteli ja käänteli päätään ilmaisten keskittymistään. Hän vastasi Siirille lempeällä äänellä: "Siiri, unettomuus voi johtua monista asioista. Tärkeintä on vain hyväksyä tilanne ja antaa itselleen aikaa rentoutua. Kokeile hengitysharjoituksia, syvään hengittämistä ja rentoutumista. Ne voivat auttaa sinua rauhoittumaan ja löytämään unen. Tiedätkö miten tehdä niitä?" hän kysyi Siiriltä ja jatkoi "voit istua mukavassa asennossa, sulkea silmäsi ja keskittyä hengittämiseen. Hengitä syvään nenän kautta ja ulos hitaasti suun kautta. Keskity jokaiseen hengenvetoon ja anna kehosi rentoutua jokaisella uloshengityksellä". Unto katsoi Siiriä ymmärtävästi ja sanoi: "keho ja mieli tarvitsevat aikaa valmistautua uneen". Hän toivoi, että nämä neuvot auttaisivat Siiriä löytämään unen.
Siiri kiitti Untoa neuvoista ja meni sisälle mökkiinsä. Hän istuutui vuoteelleen ja sulki silmänsä. Kuvitellen kaikkia hyviä neuvoja mitä hän oli saanut kavereiltaan, hän rentoutui. Pian hänen silmäluomensa painuivat kiinni, ja rauhallinen uni valtasi hänet.
Siiri oppi, että unettomuuden voittamiseen ei ollut vain yhtä oikeaa tapaa, vaan jokaisella oli omat keinonsa. Tärkeintä oli hyväksyä tilanne, rentoutua ja luottaa siihen, että uni tulee lopulta. Siiri nukkui sen yön ja monia seuraavia öitä sen jälkeen rauhallisesti ja syvästi. Hän oli täynnä kiitollisuutta metsän kavereilleen, jotka auttoivat häntä löytämään tavan saavuttaa levollisen unen. Tämä opetti hänelle arvostamaan rauhallisia hetkiä ja oman mielensä hiljentämistä ennen nukkumaanmenoa.
Motto: Jokaisella on oma polkunsa unettomuuden voittamisessa. Hyväksy tilanne, rentoudu ja luota siihen, että uni saapuu aikanaan. Metsän eläimet neuvoivat Siiriä rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa ja siten löytämään levolliset yöunet. Jokainen ihminen on yksilöllinen, joten pyri löytämään juuri sinulle se sopiva keino.