Cart
0
0.00 €
Vilpertti ja lennonopettajat
Vilpertti opettelemassa lentämisen taitoa
Olipa kerran pieni linnunpoikanen, Vilpertti, joka unelmoi lentämisestä. Hän katseli ylös taivaalle ja ihaili muiden lintujen taitavaa liitoa. Päivä päivältä hän tunsi kasvavaa kaipuuta kohota ilmaan omilla siivillään. Vaikka Vilpertti olikin vielä nuori ja siivet eivät vielä kantaneet, hän ei menettänyt toivoaan. Vilpertti päätti, ettei hän antaisi periksi vaan tekisi kaikkensa tullakseen itsekin taitavaksi lentäjäksi.
Aino näytti esimerkkiä linnunpöntön päällä, miten hän pomppii. Vilpertti seurasi innokkaasti perässä, yrittäen matkia Ainon sulavaa hyppelyä. Aino kannusti Vilperttiä rohkeasti yrittämään ja kehotti olemaan huolellinen tasapainon säilyttämisessä
Eräänä päivänä Vilpertti ajatteli pyytää apua toiselta linnulta, parhaan kaverinsa äidiltä, Ainolta. Aino oli mestari sekä lentämisessä että laulamisessa.
Aino ohjasi Vilperttiä, miten aloittaa lentämään rauhallisen elein. "Hyppää korkealle ja levitä siipesi", Aino opasti Vilperttiä lempeästi.
Vilpertti tarkkaili Ainoa ja jäljitteli tämän liikkeitä innolla, jotta jonain päivänä hänkin pääsisi lentämään.
Vaikka Vilpertti oppi hyppimään korkealle ja levittämään siipensä, hän halusi kuitenkin saada lisää neuvoja lentämiseen. Hän päätti kysyä apua ystävälliseltä sudelta, Siiriltä, joka asui lähellä metsän reunaa.
Siiri ja hänen paras ystävänsä Amanda ovat erottamattomat kaverukset. Heidän seikkailuihinsa liittyvät usein myös Amandan rakastettavat kaksoissiskot Veera ja Verna, jotka iloitsevat yhteisistä hetkistä heidän seurassaan
Toisten mielestä Siirin maine oli ehkä hieman pelottava, mutta Vilpertti uskoi, että Siiri voisi kuitenkin auttaa tässä asiassa.
Vilpertti tiesi myös, että Siiri oli kaikkien lintujen ystävä ja rakasti olla heidän seurassa. Siirin paras kaverihan oli varis nimeltä Amanda, ja he olivat erottamattomat kaverukset. Siis Vilpertin ei pitäisi pelkää jututtaa Siiriä ja pyytää häneltä neuvoja.
Pienen Vilpertin sydän kuitenkin tykytti hieman kun hän lähestyi Siiriä, olihan heillä aika paljon kokoeroa.
Siirin silmissä heijastui yllätys ja ihailu, kun hän näki Vilpertin tulevan kohti varovaisin askelin. Siirin lempeä hymy rauhoitti Vilpertin pelkoja.
"Vilpertti, olen kuullut, että haluat oppia lentämään", Siiri sanoi ystävällisesti ja yritti rauhoittaa pelokkaan näköistä Vilperttiä. "Vaikka minulla ei ole siipiä, voin jakaa kanssasi viisauttani ja yrittää opettaa sinua lentämään."
Siiri kertoi Vilpertille lentämisen perusperiaatteista, kuten ilmavirtojen hyödyntämisestä ja siipien oikeasta asennosta. Se kannusti Vilperttiä harjoittelemaan, ottamaan pieniä askelia ja olemaan kärsivällinen.
Siirin sanat täyttivät Vilpertin sydämen innostuksella ja luottamuksella. Vilpertti uskoi kovasti, että jonain päivänä hänkin lentäisi korkealla taivaalla muiden lintujen kanssa.
Niinpä pieni Vilpertti alkoi harjoitella lentämistä päivittäin. Hän hyppi korkealle ilmaan ja levitti siipensä, muistaen seurata Ainolta ja Siiriltä saamiaan oppeja. Vähitellen Vilpertti huomasi, että hänen hypyt olivat korkeampia, pidempiä ja siipien liike oli yhä sulavampaa.
Vilpertin lempipuu oli kaunis lehmus jonka lehdet olivat sydämen muotoisia. Sieltä oli ihana seurata muiden lentoa ja nähdä maailmaa yläpuolelta
Vilpertti oli joka päivä lähempänä tavoitettaan eikä kertaakaan miettinyt, että olisi antanut periksi. Hän oli päättänyt, että jatkaisi eteenpäin, vaikka edessä olisikin vaikeuksia tai vastoinkäymisiä.
Jokainen pieni askel ja kohtaamansa haaste vahvisti hänen haluaan oppia lentämään. Hän ymmärsi, että jokainen yritys ja jokainen kohtaamansa vaikeus olivat arvokkaita oppitunteja, jotka veisivät häntä lähemmäksi unelmaansa.
Eräänä aurinkoisena päivänä Vilpertti päätti vihdoinkin kohdata pelkonsa ja yrittää vihdoinkin lentää. Rohkaistuneena ja innostuneena hän levitti siipensä täyteen loistoonsa. Tuulen hulmuttaessa höyheniä Vilpertti tunsi ensimmäistä kertaa ilmavirran siivillään.
Onnellisuus valtasi Vilpertin mielen, sillä nyt hän tunsi itsensä täysin vapautuneeksi ja elävänsä juuri sellaista elämää, jota oli aina toivonut. Osaavansa lentää muiden kanssa.
Lentäminen tuntui kevyeltä ja vapauttavalta. Pieni Vilpertti oli vihdoin saavuttanut unelmansa. Hän lensi ylpeänä korkeuksiin, sydän täynnä kiitollisuutta niille, jotka olivat auttaneet. Ainolle, joka oli opettanut arvokkaita taitoja ja Siirille, joka oli antanut hyviä neuvoja.
Siitä päivästä eteenpäin Vilpertti lensi taivaalla muiden lintujen joukossa ja kävi silloin tällöin tervehtimässä ja kiittämässä Ainoa sekä Siiriä metsän reunalla.
Tarinan motto: Tämä tarina rohkaisee meitä olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille ja luottamaan omiin kykyihimme ja uskaltaa pyytää apua. Pelko ja epävarmuus eivät saisi määrittää meidän valintojamme. Se muistuttaa meitä myös siitä, että unelmamme ovat saavutettavissa, vaikka matkalla olisikin haasteita ja vastoinkäymisiä. Rohkeus ja yhteistyö ovat avaimia, jotka avaavat meille ovia ja auttavat meitä tavoittamaan se mitä haluamme. Yhteistyöllä voimme voittaa esteet, jotka muuten saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä yksinään.