Varisten sadetanssi

Olipa kerran varisperhe, joka eli mäntymetsässä kaupungin laidalla. Eräänä lämpimänä kesäpäivänä aurinko tuntui paahtavan taivaalta kuumemmin kuin koskaan ennen. Varikset huomasivat, että ilma oli tullut tukalaksi ja heidän höyhenpukunsa olivat muuttuneet erittäin epämukaviksi. He olivat neuvottomia, sillä he eivät voineet riisua höyhenpukujaan ja helpottaa oloaan.

Niinpä he kokoontuivat yhteen ja pitivät pienen palaverin asian tiimoilta. He päättivät, että jotain on tehtävä asialle. Sitten Helmi-mummolle syntyi ajatus: "Voisimme tanssia sadetanssin saadaksemme sadetta  ja viilennystä".

Kaikki  muutkin olivat samaa mieltä Helmi-mummon kanssa, joten innokkaasti he kaikki levittivät siipensä ja alkoivat tanssia ympäriinsä toivoen sadepisaroiden laskeutuvan maahan tuoden samalla viileämpää ilmaa. Samalla heidän piti olla varovaisia, ettei ukkospuuskista aiheutuisi vaaraa, joten sadetanssin pitäisi olla suunniteltua ja hallittua. Helmi-mummo opasti kaikkia variksia tanssin saloihin ja kehotti heitä olemaan varovaisia välttääkseen liiallista innostusta. Hän muistutti variksia pitämään maltin mielessä ja kuuntelemaan tarkasti ympäristön merkkejä. "Vaikka sadetanssi onkin iloinen ja vauhdikas, meidän on oltava aina valppaina", Helmi-mummo sanoi vakavalla äänellä. Varikset nyökkäsivät ymmärtäväisesti, tietäen että Helmi-mummon viisaat neuvot olivat avain turvalliseen ja onnistuneeseen sadetanssiin.

Kaikki varisperheen jäsenet räpyttelivät siipiään ilmassa, kun he tanssivat sadetanssia yhdessä. He loivat kauniita liikkeitä ja toivoivat, että sadepisarat vastaisivat heidän pyyntöönsä. 

Pian taivaalta alkoikin hiljalleen tippua ensimmäisiä pisaroita. Pisarat osuivat varisten höyheniin ja virkistivät heitä. Helmi-mummo hymyili tyytyväisenä nähdessään toiveidensa toteutuvan. Varikset tanssivat entistä innokkaammin ja pian sade muuttui runsaaksi. Koko mäntymetsä kastui ja ilma tuntuikin jo paljon viileämmältä.

Varikset iloitsivat sadetanssinsa onnistumisesta. Vaikka he eivät voineet riisua höyhenpukuaan, he pystyivät kuitenkin saamaan viileyden sadetanssin voimalla.

Sitten tapahtuikin yllättäen jotain erikoista. Vesisateen määrä alkoi kasvaa entistä voimakkaammaksi. Sade muuttui rankkasateeksi. Varikset tuijottivat hämmentyneinä sateen rankkuutta, joka oli ylittänyt heidän odotuksensa. 

"Tämä ei kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan" varisvaari Severi valitti . "Saimme aivan liian paljon vettä" hän jatkoi kiukkuisena. Perheen pienimmät kuitenkin jatkoivat iloisesti hyppimistä lätäköissä ja huusivat onnellisina. Severi katsoi perheen nuorimmaisia, joiden innostus oli nyt tarttunut häneenkin. Hänen kiukkunsa alkoi haihtua, kun hän näki kuinka iloisina poikaset leikkivät vedessä. Hän astui varovasti lähemmäs ja pian hänkin oli mukana poikasten leikissä.

Varikset huomasivat, että heidän tanssinsa olikin saanut aikaan paljon enemmän sadetta kuin he olivat toivoneet. He olivat aluksi hieman pettyneitä, mutta pian pettymys olikin muuttunut huvittuneeksi iloksi. Vaikka heillä olikin liian kuuma aluksi, nyt heidän päällensä oli tullut ihanan viileä sadepisaroiden suihku.

Varikset ymmärsivät, että joskus asiat eivät mene juuri niin kuin suunnittelee tai toivoo. Siitä huolimatta voi löytää iloa ja kauneutta yllättävistäkin tilanteista. He nauroivat ja tanssivat sateen alla, tuntien suurta iloa ja vapautta.

Pitkän tanssin jälkeen varisperhe lepäsi mäntypuiden oksilla, onnellisina ja kiitollisina yhteisestä hetkestä. He kääriytyivät lämpimiin höyheniinsä ja suljettuaan silmänsä he vaipuivat uneen. Uni toi heille levon ja rauhan. Yhdessä he muodostivat tiiviin ja läheisen ryhmän, jossa jokainen tunsi olonsa turvalliseksi ja yhteenkuuluvaiseksi.

Tästä päivästä lähtien varikset tanssivat aina sadetanssia, kun ilma kävi liian kuumaksi. He oppivat hyväksymään yllättävät muutokset elämässä ja nauttimaan jokaisesta hetkestä, oli se sitten auringonpaistetta tai rankkasadetta.

Tarinan motto: Tämä tarina varisten sadetanssista muistuttaa meitä siitä, että elämässä voi tapahtua odottamattomia asioita, mutta niissä voi piillä myös iloa ja kauneutta. Tärkeintä on hyväksyä muutokset, mukautua niihin ja oppia nauttimaan tilanteesta.